Vastuullisuus, mitä se oikeastaan on?

Kaikkihan me sitä ollaan?

Päivän yksi käytetyimpiä sanoja. Kaikki haluamme toimia vastuullisesti ja viestiä siitä. Mutta mitä kaikkea on aito vastuullisuus?

Usein törmää sellaiseen ajatukseen, että vastuullisuutta on noudattaa lainsäädäntöä ja muita viranomaisten asettamia velvoitteita. Kun noudatetaan lakia, ollaan vastuullisia. Tällainen tulkinta on täysin väärä. Suomalainen yritys voisi näin huoletta tehdä teollista tuotantoa vähemmän reguloidulla alueella Aasiassa ja päästää teolliset jätteet käsittelemättä luontoon, jos kyseisen maan puutteellinen lainsäädäntö sen sallisi. Sitä ei voi pitää mitenkään vastuullisena.

Poliittisessa keskustelussa joskus ehdotetaan, että vastuullisuus voidaan jättää kokonaan yrityksille ja lopettaa yritystoiminnan regulointi. Perustellaan, että kyllä markkinat sitten ohjaavat toimintaa. Tämäkään ajatus ei kestä historiallista tarkastelua. Regulaatiot ja julkinen sääntely ovat olleet aina ohjaamassa toimintaa vastuullisemmaksi. Koko taloushistoriamme on täynnä tarinoita siitä, miten uusia tuotteita on tuotettu kestämättömästi – niin sosiaalisesti, yhteiskunnallisesti kuin ympäristöllisesti. Vasta jälkikäteen asetettu sääntely on ohjannut asiaa oikeaan suuntaan. Vapaa markkina ei ole historiallisesti ollut vastuullisuuden näkökulmasta toimiva.

Vastuullisuus on muutakin kuin lakipykälien mukaista toimintaa.

Vastuullisuus on aina enemmän kuin minimitaso. Vastuullisuus tarkoittaa tekoja, jotka ylittävät pakollisen tason. Tekoja, joiden tarkoitus on sananmukaisesti toimia vastuullisesti. Asettaa omalla toiminnallaan vaatimustasoa ja vaatia sitä myös omilta kumppaneiltaan.

Vaaditaan siis vastuullisuutta myös henkilöstöpalveluissa. Vaaditaan muutakin, kuin lain minimitason tekeminen. Vaaditaan yhteiskunnallisten ja sosiaalisten asioiden ohessa ympäristöasioiden huomioimista tekemisessä. Ollaan askel edellä regulaation kehitystä ja ollaan siitä ylpeitä.

Vastuullisesti on oikein.

Teksti: Harri Apell