fbpx

ATA Henkilöstöpalvelut Oy

Linkedin #ammattitaitoa Avoimet työpaikat
Kirjaudu

”Työkaverit auttavat, silloin kun itsellä menee sormi suuhun.” Haastattelussa ATA:n Olli Malkavaara

Millaisissa tehtävissä työskentelit ennen ATA:lle siirtymistä?

Ennen ATA:lle siirtymistä työskentelin noin puoli vuosikymmentä terveydenhuollon alan hallinnon ja rekrytoinnin tehtävissä Attendo Terveyspalvelut Oy:ssä (nyk. osa Terveystaloa). Tuolloin työni oli hyvin pitkälti lääkärirekrytointia ja lääkäriemme työsuhdeasioiden hoitamista.

Ennen tuota takana on erilaisia myynnin tehtäviä niin kuluttaja- kuin yritysmyynnin puolelta Etelä-Suomesta. Operaattorialalla on tullut vietettyä muutama vuosi. Eipä taida enää mennä ulkomuistista DNA:n mobiilivaihteet, yritysinternetit tai muutkaan verkkoratkaisut. Ihan ensimmäinen työpaikkani puolestaan aikoinaan oli Hyvinkään Intersport. Satunpa muistamaan ensimmäisen myydyn artikkelinkin; vihreä hyppynaru ja hintaa taisi olla 5,90€.

Millä sinut saatiin houkuteltua täysin uudelle alalle ja uuteen yritykseen?

Varmaan tässäkin oli sattumalla osuutta asiaan. Edellistä työtä oli tullut tehtyä jo useampi vuosi ja pikkuhiljaa mieleen alkoi hiipiä halu tehdä tai oppia jotain uutta. Mietin tuolloin hetken jatko-opintoja työn oheen vaihtoehtona sekä myös isompaa alan vaihtoa, mutta mietinnöissäni nopeasti päädyin, että haluan kuitenkin pysyä rekrytoinnin parissa.

Yhteisten verkostojen kautta sitten toimarimme Harri soitti minulle. Käytiin maailmankaikkeuden keskipisteessä eli Kuopion torilla juomassa kahvit kesällä 2018 ja Harri avasi ajatuksiaan ATA:sta. Puolin ja toisin tuli vihreää valoa ja syksyn 2018 aikana alettiin rakentamaan ATA:n tarinaa toden teolla.

Sinänsä alahan ei ole uusi, sillä rekrytointia on tullut tehtyä paljon ja pitkään. Tosin nyt toimialat ovat totuttua monipuolisemmat, jonka myötä kohdalle tullut paljon uuttakin. Eli kun uuden oppimista kaipasin, niin sitä myös on osakseen saanut. Onneksi on raudanlujat työkaverit ollut jeesaamassa aina kun itsellä meinaa mennä sormi suuhun.

Mikä ATA:lla työskentelyssä on ollut yllättävintä? Mikä on suurin ero entisen ja nykyisen työn välillä?

Yllättävintä on ollut positiivisella tavalla arjen monipuolisuus. Aiemmin olen työskennellyt useammassakin pörssiyhtiössä. Näissä on rakenteet ja roolit yleensä hyvin tarkkaan rajattu ja mietitty. Tällöin oma työnkuva voi toisinaan olla hyvinkin eksakti.

Nyt meillä on pieni ja ketterä hallinto. Asiat saadaan hoidettua arjessa ripeästi ja tehokkaasti. Vastaavasti monen asian hoitamisessa ei sitten olekaan enää sitä ”jotakuta” kenelle asian voi delegoida vaan lähtökohtaisesti itse tartutaan härkää sarvista. Minusta on hirveän vaikeata verrata, että mikä ympäristö tai tapa on se oikein tai paras, mutta nykyinen meininki tuntuu itselle mielekkäältä.

Mekin ATA:n kanssa kasvamme määrätietoisesti, jonka seurauksena prosesseja koko ajan vahvistetaan ja yhdenmukaistetaan. Siinä on varmasti tulevien vuosien aikana yksi niistä haasteita itsellekin eli kuinka kehittää prosesseja ilman että arki koetaan liian byrokraattiseksi työntekijöidemme mielestä.

Vastaat pitkälti yrityksen some-markkinoinnista. Missä/miten olet tämän osaamisen hankkinut?

Heh! Jaa-a, kantapään kautta on moni asia vuosien saatossa opeteltu. En itse ole varsinaisesti mikään somen heavy user, mutta jonkinlaista luontaista mielenkiintoa alaan on aina ollut.

Jo lukioikäisenä jotenkin kontolleni tuli tehdä nettisivut silloiselle sählyjengille. Valitettavasti IBK EgoQlubi ja sen nettisivut ovat olleet kuopattuna jo pitkälti yli kymmenen vuotta. Sittemmin siviilielämän puolella on tullut oltua mukana kehittämässä niin ratsastuskoulun imagoa kuin kirjoiteltua blogia työnhausta. Kaipa nämä kaikki ovat osaltaan ohjanneet myös kiinnostusta sosiaaliseen mediaan ja markkinointiin.

Googlen verkkokursseja on tullut opiskelua omaksi iloksi ja sitten ihan vain kokeilemisen ja erehdyksen kautta on moni asia otettu haltuun. Sen verran olen kuitenkin täsmäosaamisen puolesta puhuja, että kun omat avut, ideat ja osaaminen loppuu kesken, niin mielelläni aina käännyn osaavamman kumppanin puoleen. Kuopiossa meillä on onneksi tosi taitavia kumppaneita, joiden ammattitaidosta mieluusti maksan.

Etätöissä kotikonttorilla. Kuvaajaksi tarjoutui Iisa, 6v.

Millä keinoin saat työssä fokuksen täysin johonkin tiettyyn asiaan ja flow-tilan päälle?

Tähän kun tietäisikin aukottoman vastauksen, niin sitä olisikin äkkiä vuoden työntekijä!

Tässä pitää erottaa kaksi asiaa toisistaan: inspiraation ja flow-tilan löytäminen sekä sen ylläpitäminen. Itselle jälkimmäinen on ehkä hitusen helpompi. Kun saan jonkin omasta mielestäni hyvän idean tai muutoin uppoudun työmoodiin, niin silloin ympärillä oleva maailma toisinaan katoaa kuin itsestään. Valitettavasti tämä saattaa näkyä toimistolla työkavereille kuin kotona puolisolle ja lapsille näennäisenä läsnäolona.

En ole klassisen musiikin suurkuluttaja, mutta toisinaan Excelin tai luovan kirjoitustyön aikana laitan klassista musiikkia soimaan kuulokkeista. Ludovico Einaudia on tullut kuunneltua useita tunteja.

Mutta kuinka saada se flow tila päälle? Välillä pitää ottaa etäisyyttä itse asiaan. Pään lyödessä tyhjää on toimistorakennus kävelty ympäri useammankin kerran. Toimistoa vastapäätä on viimeisen vuoden ajan ollut kerrostalotyömaa. Muutaman kerran olen jättänyt läppärin toimistoon ja lähtenyt pihalle vain tuijottamaan työmaan touhuja. Joskus sisälle palattuani edessä ollut pulma tuntuu pienemmältä – toisinaan taas ei.

Hivenen kliseinen vastaus, mutta myös luonto sekä liikunta auttavat. Näitä on hankala toteuttaa kesken työpäivän, mutta illasta toimivat hyvänä stressinpoistajana ja uusien ajatusten sytyttäjänä. Puhelimessa on muistilappu-appi täynnä erilaisia ajatuksia ja ideoita ja kotona sängyn vieressä on pieni muistikirja, johon vaikkapa yön aikana mieleen tulleet ajatukset kirjataan talteen.

Näin kotikonttoriaikana flown tai luovan moodin löytäminen on kyllä hankalaa. Siitä pitää huolen kolme alle kouluikäistä, jotka keksivät kyllä keinot keskeyttää työ tasaisin väliajoin.

Mistä haaveilet?

Monestakin asiasta. Kivuttomista polvista, japanilaisesta puutarhasta sekä siitä, että meidän sählyjengi nousisi joskus ylös vitosdivarista. Ennen kaikkea kuitenkin vain tasapainoisesta arjesta, että perhe pysyisi terveenä, töitä riittäisi ja elämässä olisi jatkossakin ystäviä.

Jos ottaisit koiran, mikä valikoituisi roduksi?

Haastattelun helpoin kysymys – vehnäterrierin. Meillä on ollut vehnäterrieri Piitu, joka asustaa nyt Hyvinkäällä vanhempieni luona. En tiedä onko se rodun vai yksilönluonteesta kiinni, mutta toisinaan varsin itsepäinen luupää kyseessä. Siltikin ihan paras koira mitä löytyy😊